Koira kuitenkin kiittää, sillä ei kuullut paukauksen paukausta ja niitä niin kamalasti hän kuiten jännittää. Viime vuonna paukkui suoraan ikkunoiden takana, eikä uskaltanut kunnolla lenkkeillä koko tammikuussa, joten hänen osaltaan tämä meni oikein mukavasti.
Kotia päästessä oli musta luonto vastassa ja ensimmäisenä mieleen juolahti kuraiset vaatteet ja mutaiset koirantassut – juuri näitä hetkiä, kun Lappi tuntuu huomattavasti enemmän kodilta.
Viime vuosi oli hektinen, tunnerikas ja tietyllä tapaa haastava. En ole koskaan ollut niin voimaton ja väsynyt kun viime vuoden aikana, mutta en ole koskaan ollut myöskään niin onnellinen, että sydämeen oikein sattuu ja ilonkyyneleitä tirskahtaa sinne ja tänne. Mutta vaikka vauvavuosi oli jotenkin helpompi, kuin tämä 1-2 vuoden välinen ikä, niin en siltikään kaipaa vauvavuoteen takaisin, vaan pidän mieluummin nämä haastelliset, mutta jotenkin niin paljon enemmän antavat muksut tässä ja nyt. Tänä vuonna tietää jo paremmin mitä odottaa ja pystyy sen varassa keskittämään enemmän myös meidän vanhempien hyvinvointiin ja parisuhteeseen. Tässä arjen touhussa kun parisuhteestakin tulee sellaista yhdessä suorittamista päivät tai illat läpeensä papan töiden jälkeen- ”kuka vie koiran iltalenkille”, ”kuka hakee maitopurkin kaupasta”, ”kuka syöttää iltapuurot”, ”kuka laittaa lapset nukkumaan” jne. niin eihän tuommoisen tohinan jälkeen paljon muuta jaksa iltasella kuin pistää jalat sohvalle ojennukseen ja ”How I met your mother” ruudusta pyörimään. Tuleehan siinä toki yhdessä hörähdeltyä, mutta kyllä me kaivataan muutakin kuin sitä hörähtelyä. Niinpä listasimmekin kaiken mihin haluamme muutosta ja lähdetään sitä hakemaan – on tämä sitten lupaus tai ihan vain vanhemmuuden ja parisuhteen kasvun paikka. Mutta ainakin tänä vuonna tulen siis halaamaan ja pussaamaan enemmän tuota meidän pappaa (naperot kärsii rakkauskohtauksistani jo pitkin päivää jokatapauksessa). Painonpudotus lupauksiin en lähde – jos minä haluan salmiakkia ja sitä sattuu kaapissa olemaan, niin bring it on! Tai jos ollaan lasten kanssa kaupungilla ja mieli tekee pullatauolle, niin ei muuta kuin nauttimaan. Elämä on aivan liian lyhyt kaikennäköiselle ehdottomuudelle. Lapset – heille taas haluan tarjota terveelliset ravinnolliset lähtökohdat ja tämä luonnollisesti pätee omaankin ravintoonii – ja nyt kun he osaavat jo pyytää sitä mitä äitikin syö, niin on kuulkaa salmiakit jääneet vähemmälle. Luonnollinen herkuttelun väheneminen onkin sitten ihan hyvä juttu – kyllä ne lapset aisoihin laittaa vain tässäkin asiassa ja ties vaikka kiloja karisisikin. Tosin tästäkin aiheesta ehdottomuuden kaula katkaistiin heti vuoden ensimmäisenä päivänä – kotia tultiin ja jääkaappi tyhjänä. Tämän seurauksena lapset saivat nauttia elämänsä ensimmäisen mäkkärin happy mealin.
Meillä pysyttiin terveinä viime vuosi – toivottavasti pysytään tämä nykyinenkin. Terveyttä, sitä toivotellen kaikille vuodelle 2014!
Lupaukset, monikkoperhe, parisuhde, perhe, perhearki, Uusivuosi, Vuodenvaihde