Kun astuin ulos ja suuntasin katseeni kirkkaalle tähtitaivaalle ja kuulin ympärilläni liikenteen pauhun, niin kyllä siinä tuli tunne, että Lapissa ne tähdet on niin erilaiset. Ihan kuin pelkkään tähtiin katsomiseen kuuluisi ainakin sen 10 astetta enemmän pakkasta, lumen narskuminen jalkojen alla ja kauttaaltaan vallitseva hiljaisuus. Se on kuulkaa kohta marraskuu ja täällähän koetaan siis jo ihan selvää Lapin ja joulun kaipuuta! Tähdet siis joulunodotukselle – sen täytyy olla jo sallittua!
Meritähteä etsimässä – SeaLife.
Eli lähdetäänpäs tähdistä liikkeelle siis tuosta joulutähdestä. Se meiltä löytyy tänäkin vuonna tosiaan kuusen latvasta Lapissa. Kyllä se on meikästäkin kuoriutunut lasten myötä yllättävän kova jouluihminen. Stressaan ihan kamalasti kun kaikista kymmenistä lahjoista vielä kaksi puuttuu ja onhan sentään jo lokakuu. Mutta ennen kaikkea joulufiiliksen tuo tänäkin vuonna Facebookin Jouluapua sivusto. Olen siihen aivan hurahtanut, Pappakin jo veikkasi, että joku päivä kotiin saapuessaan meidän ruokapöytä ja sohva ovat hävinneet, sillä olen lahjoittanut ne eteenpäin meille niin tarpeettomina. Matkalla Lappiin pysähdytään myös viemään pieniä paketteja ja herkkukoreja sivuston kautta, eli tämähän määrää jo meidän ajoreititkin – mutta se on pieni hinta joulumielestä! Ja voisiko olla parempaa tapaa tehdä joulusiivoa? Mie voin kaverit kertoa, että meillä ei ole tässä torpassa yhtään pientä lastenvaatetta, tarpeetonta lasten tavaraa tai lelua jolla ei leikittäisi. Tähdet siis tälle sivustolle ja sivuston ylläpitäjille hienosta toiminnasta!
Joku päivä lapseni tulevat vielä huomaamaan tämän kyseenomaisen lelujen häviämisen, joka tapahtuu kun lelu on ollut sen puoli vuotta liikahtamatta mihinkään. Veikkaan, että siinä vaiheessa voi lelujen liikuttelu alkaa muistumaan mieleen eritavalla. Mutta kyllähän niitä vain häviääkin tämmöisen lelukierrätyspakkomielteisen äidin seuraassa – osaan oikeastaan luetella heidän lelut ulkoa, joten ei niitä kyllä korillisia todellakaan ole. Ja lisää tulee ainoastaan juhlapäivinä. Mutta ne vasta tähtihetkiä sitten onkin, lelujen saaminen ja niiden antaminen – minusta kun tuntuu, että olen itse edelleen enemmän innoissaan heidän uusista leluista kuin saajat itse. En ehkä vähiten siksi, että jotain jää taas tyhjänpantiksi niiden myötä ja eteenpäin annettavaksi – sanoinko tuon juuri ääneen, eli pitäkää vain varanne vanhat lelut. Toki te lelut, jotka olette minun vanhoja, minun leluja – teidät varastoin kyllä visusti lapsenlapsiani varten eli olette turvassa – ainakin niin kauan, kun lapseni eivät osaa käyttää äänioikeuttaan. Tähdet siis vielä omavaltaiselle lelujen kierrätykselle ja lahjojen antamiselle!
Aika ennen tähtiä on työpäivän jälkeen lyhyt, mutta toivottavasti pian edes lumisempi.
Tähtiä jakaisin myös meidän lasten päiväkodille. Nykyään kun tuntuu, että media pursottaa vain ikäviä asioita lastenmaailmasta ja arjesta, niin meillä se puoli sujuu loistavasti. Tämän syksyn aikana meidän 2-vuotiaat ovat leiponeet dagiksessa enemmän kuin meikä kotona, on ollut discoa, metsäretkeä, rajaton määrä askartelua, uusien makujen maistelupäiviä ja huomennakin mennään dagikseen pyjamoissa, kun on koko päivän mittaiset tanssintäyteiset pyjamabileet. Kolme kuukautta päiväkotia takana ja ei yhtään kaipuuta kotiäitiyteen – ei veikkoset meikästä ois tuommosia aktiviteetteja järjestämään pitkin viikkoja. Ja tähti tulee aina muistaa antaa myös terveydelle – tähän asti tässä uudessa arjessa ollaan sairaspäiviltä vältytty.
Joten ei muuta kuin pikkupakkasta ja kirkasta tähtitaivasta odottamaan, kyllä pakkasen tuoma tähtitaivas voittaa kurakelit. Tähtiä siis teille kaikille – ei anneta pimeyden meitä lannistaa!
Joulu, joululahjat, lapsiperheen arki, perhearki, ystävyys
