En ole koskaan oikein ymmärtänyt termin ”kituviikko” merkitystä – paitsi nyt. Töissä viikko ennen lomaa on aina ollut vain kiireinen, jotta kaikki hommat ois hoidettu ja lomille voisi lähteä hyvällä mielellä. Päivät ennen lomaa menivätkin aina vauhdilla. Nyt kotona ollessa ”kituviikko” on saanut merkityksensä.
Viikko on ollut juurikin niin tuskasen pitkä – samanlainen viikko oli syksyllä ennen Kroatian lomaa, joten kyllähän tämä kituviikon piikkiin siis menee. Ehkä siksi, kun on jo ikävä Lappiin ja ikävä läheisiä siellä ja reissu sinne on nyt niin tuskasen lähellä. Kohta on pari viikkoa ihmisiä ympärillä koko ajan, voi ottaa rennommin ja lapsilla leikittäjiä riittää. Kyllähän kaikki tuo on toki myös kitumisen arvoista. Mutta miten tämä kituminen siis sitten ilmenee? Eli pienet arkiset asiat tuppaa vain ärsyttämään, tilanteet kuten olen laittamassa rasvaa toiselle kaksosista jonkun oven vieressä ja toinen työntää samalla tämän oven suoraan minun päähäni ja muutenkin lyön omaa päätäni ja varpaitani ihan jatkuvasti johonkin. Huomattavasti enemmän kuin normaali viikkoina, joten tämä on täyttä kitumista ja kirosanojakin näiden kolhujen myötä satelee huomattavasti enemmän. Lapset ovat levottomimpia ja tietysti ne poskihampaatkin tulee tähän saumaan.
Ihmeellistä kyllä, näin kituviikkona osasin olla myös luova ja keksin oivan rauhoittelukeinon lapsille perus takaisin kiukuttelun sijaan. Tällä keinolla nimittäin pistän heidän pään niin pyörälle, että eivät huomaakaan että tekevät kaiken juuri niinkuin haluan. Aloin puhumaan heille ”satukielellä” ja ”sadunlukuäänellä” – ”Olipa kerran pikkuinen poika, joka ei millään meinannut tulla vessaan peppupesulle ja vaipan vaihtoon, vaikka tiesi kuinka paljon mukavampi olo sen jälkeen tulee” ja niin vain tämä pikkupoika tuli käsi kädessä minun kanssa vessaan tarinaa tarkkaan kuunnellen, vaikka juuri ennen tarinaa oli juossut kiljuen pakoon vessan suunnalta. Kituviikolla voi siis olla myös luova.
Mutta joo, palatakseni kituviikkoon ja sen ärsytyksiin niin suuri ärsytys on kyllä myös tuo meidän koira- tällä viikolla hän ei jotenkin ollenkaan ole osannut lenkillä kävellä oikealla puolella tietä ja hän on hyppinyt pöydille ruokaa nappaamaan röyhkeämmin kuin ikinä. Tähän vielä lisäksi, että Itse käyn koko ajan kierroksilla kun mietin, mitä pitää pakata mukaan ja mitä kaupasta tarvitaan reissua varten jne. Eihän nämä listatut asiat tuntuisi niin pahalta normiviikkona, mutta kituviikkona ne on just niin ärsyttäviä.
Parasta onkin vain järjestää kaikesta kiireestä huolimatta kituviikolle hetkiä jolloin ei voi kitua. Esimerkiksi tiistai-iltana saatiin papan sisarukset (4) puolisoineen ja perheineen glögeille ja leffaa katsomaan (itse ilkimys 2 – sopiva kaikenikäisille + kituviikko äitikin voi pysyä perässä!). Hulinaa ja touhua piisasi sen verran, että siinä ei todellakaan joutanut kitumaan – lapset oli ihan liekeissä serkkusten kanssa leikkiessä ja itse vain ihastelin ison perheen iloa ja voimaa. Ei minusta itsestäni semmoisen äitiksi ole missään nimessä, mutta on mukava olla osa tätä kyseenomaista kokonaisuutta ja lapsillehan nämä useat läheiset ihmiset ovat merkittävä osa elämää ja on onni saada suoda heille tämä. Kituviikon aikana on siis hyvä hommata itselle hetkiä, joista voi olla kiitollinen! Plus kituviikolla kannattaa shoppailla. Rakkaan ystävän kanssa lähdettiin Vanhalle joulumyyjäisiin löytöjä tekemään – tarkoituksenani tälle reissulle oli löytää korvikset jouluksi ja saada rupatella ja purkautua ystävälleni, joka omaa samanikäiset kaksoset kuin meillä – vertaistuki on loistavaa, varsinkin kun sen saa hyvältä ystävältä! Kaikki reissun tarkoitukset toteutui ja jopa ylittyi ja jaankin ohessa kuvan lähinnä kortista, jonka ostin myyjäisistä itse itselleni, mutta se oli vain vallan loistava ja osuva!
arjen oikut, arkivinkki, Kaksoset, kituviikko, kiukuttelu, monikkoarki, monikkoperhe, Ystävä