Kaksosten kasvattama

Kantapään kautta oppimiseksi meni sitten itsenäisyyspäiväkin – rakkaudella papan kanssa valmistettiin ruokaa siianmädistä, graavilohesta, riistasta, savusiikasta jne. ja oltiin niin ylpeitä tuloksestamme. Naperot ei kuitenkaan suostuneet edes maistamaan ja olivat itkuisen nälkäisiä koko illan – muistilappu itsellemme, ensi vuonna tee nyt edes se vanha kunnon karjalanpaisti pöytään äläkä oleta lapsistasi mädinsyöjiä.

Juhla tarjosi myös liikutusta, kun tyttäremme haudoilla käydessämme papan äidin haudan kohdalla sanoi ”heippa mummi” ja sulosointuja kun kävimme lasten sedän luona soittelemassa vähän pianoa ja samalla lapset purivat myös kissanlelun rikki – eikö tämä asia normaalisti mene niinku päinvastoin?

Muuten viikonloppu lumen kera oli loistava – ensimmäiset pulkkamäet on niin vedetty! Lasten kanssa on riekuttu. Tuleekin mieleen hetki, kun lasten kanssa riehutaan, radiosta kajahtaa sopivasti kipale ”What a feeling”, tartut lähimpään esineeseen (tällä kertaa herra hakkarainen rasia) jota käytät mikrofonina ja laulat ja tanssit sydämesi kyllyydestä, eikä lapsesi ole moksiskaan – se on vähän huvittavaa, kun ymmärrät, että tässä ei ole heille mitään epänormaalia. Eikä siinä tosin kyllä pitäisi ollakaan – olen tehnyt tätä samaa koko pienen ikäni lapsesta asti, mutta en vain ole tajunnut kuinka usein teen sitä – en suinkaan nyt julkisilla paikoilla sentään, enhän? Ja hei, toisaalta kun lapset pitävät tätä äidin tanssienlaulaenympärikämppääpomppien – kohtausta aivan normaalina osana leikkiä, niin ehkä se todistaa sen, että osaan olla myös hauska enkä pelkästään rajoja asettava sormea heristävä tiukkis-äiti? Vaikka meidän perheen hauskuuttaja onkin pappa, niin äidilläkin on omat hölmöt hetkensä. Juuri näitä hölmöimpiä hetkiä arki kovasti kaipaakin – otetaan niitä listalle ensi viikolla siis oikein kunnolla! Se onkin helppoa, kun saan parhaan ystäväni Ranskasta asti mukaani hölmöilemään muutamaksi päiväksi – hyvässä porukassa hyvä hölmöys tiiviistyy!