Ensi viikolla matkaan jälleen yksin aikuisena muksujen ja koirien kanssa halki Suomen yöjunalla – 15 tuntia. Tätä olemme tehneet aina ja varsinkin lasten ollessa vielä vauvoja tuli paljon huokailua, että olet sie melkonen kun lähdet noin vain moiselle reissulle. Mutta minäpäs kerron teille, että tämä matkustusmuoto ei vaadi minkään sortin urhoollisuusmitalia, vaan on jopa helppoa ja miellyttävää ja suosittelen tätä kaikille! Toki ainahan voi tulla itkuja yöllä tai mitä ikinä lasten kanssa, mutta niitähän tullee kotonakin, joten ei aleta matkustamista syyttämään moisesta :).
MATKAVALMISTELUT. Ennen lähtöä tilaan aina turvaverkon (ilmainen) alavuoteeseen. Turvaverkko on hyvä, mutta löysähkö ja nämä luiskahtaisi mennen tullen siitä läpi, jos en tiivistäisi sitä peitolla ja tyynyllä ja parilla matkatavaralla – tämän jälkeen laita on erinomainen. Turvaverkon asetan paikalleen vasta kun alamme nukkumaan, sillä muuten se on vain tiellä. Tavarat pakkaan niin, että lelut, eväät, vaihtovaatteet, hygieniakamat (Huom! Melkein joka kerta meidän hytissä vesihanasta on tullut tulikuumaa vettä vain, joten iso kasa kosteuspyyhkeitä moisen varalle mukaan!) jne. mitä nyt matkan varrella tarvitsee on yhdessä laukussa, joka voi jäädä esille ja muut tungen sitten perimmäiseen nurkkaan sängyn alle, jotta pienessä kopissa tilaa jäisi mahdollisimman paljon liikkumiseen ja mitään ei tarvitse etsiä pienessä tilassa pyörien. Tällä kertaa emme ota rattaita mukaan, mutta aikaisemmin ne on laitettu matkatavaravaunuun (ilmaiseksi siis kulkevat siellä) ja ovat näin ollen poissa tieltä. Siinäpä se sitten onkin.
MATKAEVÄÄT. Eväät on aina toki matkan kohokohta, mutta pienessä kopissa niiden koostumus kannattaa miettiä. Maissinaksut, keksit, näkkileivät ja kaikki mitkä murustaa on meillä ehdoton ei tässä vaiheessa, kun syöminen on yhtä murustamista ja sormet tahmassa. Kopissa ei ole kuitenkaan tilaa liikoja ja syöminen tapahtuu sängyllä ja mikään ei ole ärsyttävämpää kun olla ja nukkua pienessä kopissa puhtaat lattiat j
a lakanat täynnä murusia ja tahroja ja mihimpä niitä siitä heivautat noin vain menemään, kun paikasta a paikkaan b kopin sisällä. Leipä meillä menee suupaloiksi leikattuna, että menee kerralla sinne mutustavaan suuhun. Banskut, viinirypäleet, pensasmustikat, kuivatut hedelmät, smoothiet (+muut pillillä juotavat, kuten meidän muksujen suosikki suklaa-kaurajuoma) jne. lasten varmat sotkuttomat herkut on vakiokamaa reissuilla. Ja kun juna lähtee illalla ja on aamulla perillä, niin näistä kyllä kokoaa tarvittavan ilta – ja aamupalan, muita aterioita ei matkalla tarvitse naatiskellakaan. Imettäjällä ei toki ole ongelmaa, mutta ei ollut meilläkään korvikkeiden kanssa. Kuumaa vettä termariin ja jauhetta pulloineen mukaan. Soseita syödessä kaksi sitteriä mahtui pieneen koppiin ja ei muuta kuin huoneenlämpöisinä puurotetrat ja hedelmäsoseet vain lusikoiden sängyn laidalta lokinpoikasten suuhun.
MATKALLA. Mikäpä se oikeasti matkatessa suljetussa kopissa, jossa ei kukaan pääse karkaamaan mihinkään – ei edes äiti! Matkalla äiti ei siis voi lähteä pyykinpesuun tai ruoanlaittoon tai tietokoneelle tai mihinkään, vaan kerrankin on vain aikaa olla ja leikkiä ja höpötellä ilman mitään arkiaskarepaineita ja se on minusta ihan parasta tässä hommassa! Meillä on mukana aina kirjoja ja muutama lelu (unilelut tietysti!). Ei nyt mitään vetoleluja tai muita tilaavieviä tai tarvitsevia näin luonnollisesti, mutta parit pikkuautot, nuket ja nuppipalapelit ja aquadoodle piirrustusvälineet, joilla ei onnistu seinään tekemään merkintöjä näin piirtämisen harjoitteluvaiheessa ;). Leikitään yleensä tunti, sitten aletaan iltapalalle ja rauhoittumaan. Rauhoittumisvaiheessa katsotaan porukalla siinä napostellessa Late Lammasta kannettavalta dvd:ltä. Tehdään iltapesut ja sujahdetaan yökkäreihin ja kiinnitän lasten turvalaidan. Lapset nukkuvat jalat vastakkain ja joskus nukahtavat suorilta, joskus minun pitää mennä kaveriksi pötköttämään ja toimimaan erotuomarina uneen asti. Mutta aina jää illasta omaa aikaa, vaikka lasten unillemeno venähtääkin normaalista siinä rauhassa touhuillen ja ei mitään kiirettä pitäen lähemmäs kello 22, mutta kun edelleenkään ei ole äidilläkään muuta tekemistä tehtävänä kun kömpiä ylävuoteelle nukkumaan, facebookkaamaan tai lukemaan niin sekin on todella rentouttavaa ja plussa junamatkalle. Kun lapset oli liikkumattomia vauvoja mahtui sängylle kaksi pehmeää kantokassia peräkkäin ja mie vielä siihen viereen nukkumaan. Kun jo vähän pyörivät ja kantokassit ei enää tarpeeksi tilavia pyörimiselle, en uskaltanut parina ensimmäisenä matkana
mennä ylävuoteelle saakka, kun pelkäsin heidän lentelevän (täysin turhaan toki ;)) kuin linnut yli turvalaitojen. Nostinkin ylävuoteelta patjan lattialle ja nukuin mukavasti junan lattialla koira kainalossa ;). Koira mukana tekee meillä aina sen, että emme voi saada hyttiä, jossa olisi oma wc&suihku, jota ehdottomasti suosittelen ilman lemmikkiä matkustaville! Se on aina oma juttunsa lähteä pikaisesti juoksemaan vessassa – silloinkin kannattaa aina tarkistaa varsinkin pimeässä, että ottaa varmasti hytin avaimen mukaan, eikä suihkuhuoneen avainta, joka on täysin samanmallinen – vain erivärinen.
Aamulla junasta on hieman uutuudenviehätys mennyt, mutta aamupalan ja toimien jälkeen meillä yleensä tuleekin jo kiire pukea ulkovaatteet ja selvitä ulos junasta, joten aamu menee hyvin mutkattomasti. Ja ainahan pelastaa puhelimesta raikaavat lastenlaulut tiukassa paikassa ;). Kaikki keinot ja välineet on mielestäni sallittu, jotta matkustamisesta jää jokaiselle hyvä mieli ja se säilyy hienona ja odotettuna hetkenä läpi elämän !
junamatkustaminen, Kaksoset, Reissu, Reissuvinkki
a lakanat täynnä murusia ja tahroja ja mihimpä niitä siitä heivautat noin vain menemään, kun paikasta a paikkaan b kopin sisällä. Leipä meillä menee suupaloiksi leikattuna, että menee kerralla sinne mutustavaan suuhun. Banskut, viinirypäleet, pensasmustikat, kuivatut hedelmät, smoothiet (+muut pillillä juotavat, kuten meidän muksujen suosikki suklaa-kaurajuoma) jne. lasten varmat sotkuttomat herkut on vakiokamaa reissuilla. Ja kun juna lähtee illalla ja on aamulla perillä, niin näistä kyllä kokoaa tarvittavan ilta – ja aamupalan, muita aterioita ei matkalla tarvitse naatiskellakaan. Imettäjällä ei toki ole ongelmaa, mutta ei ollut meilläkään korvikkeiden kanssa. Kuumaa vettä termariin ja jauhetta pulloineen mukaan. Soseita syödessä kaksi sitteriä mahtui pieneen koppiin ja ei muuta kuin huoneenlämpöisinä puurotetrat ja hedelmäsoseet vain lusikoiden sängyn laidalta lokinpoikasten suuhun.
mennä ylävuoteelle saakka, kun pelkäsin heidän lentelevän (täysin turhaan toki ;)) kuin linnut yli turvalaitojen. Nostinkin ylävuoteelta patjan lattialle ja nukuin mukavasti junan lattialla koira kainalossa ;). Koira mukana tekee meillä aina sen, että emme voi saada hyttiä, jossa olisi oma wc&suihku, jota ehdottomasti suosittelen ilman lemmikkiä matkustaville! Se on aina oma juttunsa lähteä pikaisesti juoksemaan vessassa – silloinkin kannattaa aina tarkistaa varsinkin pimeässä, että ottaa varmasti hytin avaimen mukaan, eikä suihkuhuoneen avainta, joka on täysin samanmallinen – vain erivärinen.