mi. Koiria, poroja ja lauluja, mitäpä ne naperot muutakaan tarvitsee – ainakaan herkkukasan rinnalle. Onnistunut ilta, joka voisi toistua viikottain – tunnustan, rakastan viikottaisia rutiineja, hyviä hetkiä yhdessä joita osaa odottaa. Muistan aina kun olin pieni ja lauantaihin kuului sauna, saunalimppari ja koko perhe katsomassa napakymppiä kylpytakit päällä. Jo pelkästään saunan tuoksu asunnossa tuo minulle nuo lauantai-illat mieleen. Näitä viikonloppurutiineja haluan rakentaa lapsilleni myös muistettavaksi.
kehittämään rutiineiksi – hyvin päämäärätietoisesti. Mutta tämä oli tärkeää – minä, suunnitelmallisuuden orja, haluan tietää miten päiväni tulen hoitamaan, niin pystyn rytmien mukaan ne suunnittelemaan ja se on ehdoton voimavarani. Myös lapset ovat tähän tyytyväisiä – osaavat ennakoida syömiset ja unet ja tiettyä turvaahan nämä rutiinit kuulemma luovat. Kun olin raskaana rakastin luoda päiväsuunnitelmia itselleni ajalle kun vauvat ovat syntyneet. Ja ne olivat aika tarkkaa tasoa, tässä esimerkki: aamulla vaipanvaihdot, aamiainen, ulkoilut, lounas, vaipanvaihdot, päikkärit ja päikkäreiden aikana 1 x kotityö tai leipominen + yleisesti paikat kuntoon aamun jäljiltä + nettiaikaa ja päikkäreiden jälkeen vaipanvaihdot, välipala, ruoanlaitto, päivällinen, vaipanvaihdot, koiran kanssa ulos, iltapalat, vaipanvaihdot, nukutukset ja illan päälle koti siistiksi ja 1 x kotityö tai leipominen. Olin käyttänyt päiväsuunnitelmaani hyödyksi erään kolmosperheen aikatauluja ja miettinyt, että jos tämä hoituu kolmostenkin kanssa, niin täytyy hoitua kaksostenkin kanssa. Kaikki, aivan oikeasti kaikki tyrmäsivät tämän suunnitelmallisuuden. Ne lauseet ”voi, sinä et tiedä mitään mitä se on kun vauvat syntyvät”, ”valmistaudu siihen, että kun lapset tulevat niin sinun suunnitelmallisuus vähenee, kun huomaat, että et voi suunnitella mitään etukäteen”, ”et sinä mitään leipomaan ehdi, leivo vielä kun aikaa on”, ”unohda siivous ja nuku aina kun voit” ja yleistä naureskelua, että voi tyttöparka kun ei yhtään tiedä mitä on tulevan. Voin kertoa teille, että tämä kirjoittamani päiväsuunnitelma on toiminut aina ja toimii edelleen, vaikken sitä paperilta enää niin luekaan. Odottajia ei saa aliarvioida tai hekotella päin naamaa. Jos he tunnistavat omat energian lähteensä tulevassa vauva-arjessa, kuten minulle se oli arjen suunnitelmallisuus, niin se on vain loistavaa. Ainahan se lasten saaminen yllättää ja koskaan ei voi tietää millaisen nukkujan tai syömärin se synnytys tuo tullessaan, mutta jos omat virtalähteet on tiedossa, se tekee kaikesta itselleen helpompaa. Eihän siinä valvottujen öiden jälkeen jaksaisi edes juustoa leikata leivän päälle saati sitten miettiä mistä tähän energiaa lisää, mutta sen takia se onkin hyvä olla mietittynä etukäteen – kuten myös tukiverkosto ja mistä saa apua eri tilanteisiin tarpeen tullen. Nämä on minun vinkkini odottajille plus se, että älkaa antako ihmisten polkea teitä ”et tiedä vielä mitään tulevasta” kuoppaan tai pelotella synnytyskertomuksilla. Miksi odottajille ylipäätänsä aina halutaan kertoa ne kaikista pahimmat kokemukset?
Rutiineja voi myös luoda uusia – meidän pappa esimerkiksi haluaisi kehittynä ruoanlaittajana ja halusi itselleen viikonlopun ruoanlaiton Master chef viran näin alkaneen uuden vuoden kunniaksi. Tänä viikonloppuna olemmekin nauttineen pippuripihveistä, aivan ihanin vihanneslisukkein ja kesäkurpitsa- halloumi leipäsin ja nyt on valmistumassa chiliburgerit. En missään nimessä pistä vastaan uusille rutiineille, ainakaan tälläisille!
Tätä postausta komistaa kuvat Lux Helsinki – valotaidetapahtumasta, jota käytiin sunnuntaikävelynä lasten ja papan kanssa ihailemassa. Valotaidetta pimeyteen – aivan mahtava juttu ja omiaan piristämään ja luomaan tunnelmallisuutta tähän säälittävän harmaaseen talveen. Ihastuin ja suosittelen!
lapsiperheen arki, leffailta, monikkoarki, monikkoperhe, perhe, perhearki, rutiinit