Kaksosten kasvattama

Reissu, kuten arkikin ja jokainen päivä lasten kanssa on arvaamaton ja tunnerikas.

Ensimmäisenä reissullamme pysähdyttiin Tampereella minun mummini luona viemässä hänelle joulutervehdys. Mummi – hän on ollut myös kämppikseni. Asuin muutamat vuodet sitten Tampereella ja kämppäni myytiin alta ja muutin kamat varastoon ja itseni mummille kun en oikein tiennyt pysynkö kaupungissa vai mitä minä tulen tekemään (lähdin hetkeksi Australiaan ja muutin lopuksi Helsinkiin, että sinänsä kerrankin ihan osuva veto). Olihan se kämppistely erilaista, ainutlaatuistakin. Puhuttiin elämästä ja katseltiin telkkaria. Mutta kyllä siinä oli itsekseen asuneella aikuisella ihmisellä ”pikkasen” totuttelua myös! Töihin lähtiessä tulee kysymys ”Monelta tulet syömään tänään” ja autappa armias jos erehdyt vanhasta tottumuksesta töitten päälle haahuilemaan kaupoille tai vaikka kaljalle työkavereiden kanssa ja unohdat ilmoittaa, että kotiintuloaika tulisi nyt muuttumaan. Tai chattailen netissä puoliskoni kanssa (oih, juuri tavanneina) vielä ”jopa” kello 22 aikaan ja oven takaa kuuluu ”vieläkö valvot, nyt nukkumaan siellä” tai olet tullut aamu neljältä baarista ja olet vielä kello 9 sängyssä syvässä unessa kun jälleen oven takaa syöksyy sanoja ”meinaatko koko päivän nukkua, nyt ylös sieltä”. Kyllähän se otti välillä päähän, mutta kyllä sen myös ymmärsi – pappani oli kuollut muutama vuosi sitten ja minun läsnäolo teki mummin elämään jälleen täytettä ja sai hänet itsensä tuntemaan tärkeäksi henkilöksi jollekin jälleen – oli joku jolle kokata, juoruilla ja jopa tiuskia. Meistä tuli kyllä mummin kanssa läheisiä. Tätä kyseenomaista kotia ei enää ole, mummi (yli 90-vuotias) on muuttanut palvelutaloon. Virkeä mummi vielä onkin päästänsä, mutta kyllä siinä meidän kyläilyn aikana kun kello löi 17 ja Kauniit ja Rohkeat on alkamassa meni telkkari päälle ja tuli maininta ”eihän teillä vielä mikään kiire olisi, mutta lasten täytyy päästä iltapalalle ja nukkumaan”, joten ymmärsimme että jatkamme matkaa siis. Voihan meidän mummia.

Matka jatkui meillä tuolloin enää reilun tunnin verran, ajelimme Ruovedelle Haapasaaren lomakylään vuokramökille. Lomakylistä totta vie saa edullisesti hyvin varusteltuja mökkejä näin täysin sesongin ulkopuolella ja onhan niissä mukavampi lasten kanssa majoittua ja olla kuin pienissä hotellihuoneissa. Tosin meidän lapset riehaantui mökistä täysin unohtaen kaikki peruskasvatuksen säännöt koskien kiipeilyä pöydille ja ruoan heittelyä ja seuraavana päivänä viimeistään aamiaispaikassa mietittiin, että tunnustammako omiksi lapsiksi ollenkaan -valitettavasti oltiin ainoat aamupalailijat, joten ei jäänyt vaihtoehtoja.

Seuraavan vuorokauden vietimme Härmän kylpylässä. Ravintolaruokailuistakin selvittiin – lapset saivat ruokailuissa nakkinsa ja ranskikset omasta buffastaan ja tuijoittivat Late lammasta kannettavalta dvd:ltä ja me vanhemmat syötiin hyvää ruokaa rauhassa – olen sitä mieltä, että rauhaisan ravintolaruokailun eteen saa käyttää kaikki mahdolliset vippaskonstit, mutta olenkin aika hyvä menemään sieltä mistä aita on matalin – varsinkin jos edessäni on hyvä ruoka jonka haluan syödä lämpimänä. Ja muitakin myönnytyksiä voi tehdä ruoan suhteen matkalla – tilasimme esimerkiksi aamiaisen suoraan hotellihuoneeseen, mikä oli huomattavasti helpompi tapa kun yrittää saada koko porukka ajoissa aamiaiselle ja saada ne kaikki vielä käyttäytymäänkin.  Meillä oli ihan mukava aamiainen yökkäreissä vielä hilluen. Helpostuskeino Late Lampaasta tulikin mieleen, että ko. sarjan suuri fani eli poikani nähdessä kylpyläasiakkaita valkoiset kylpytakit päällänsä, hihkui ja osoitteli heitä ”lammas lammas”. Nokkela kaveri.

Kylpylä osuutta jännitimme vähän papan kanssa, mutta se meni tosi hyvin. Meidän lapset ei ole siis aikaisemmin olleet altaassa, joten kyseessä oli ensimmäinen, erinomainen kerta. Kylpylähotellihan oli oikea mummojen paratiisi, mutta siis juuri sopiva meille, sillä lasten kahluualtaassa tai suuressa Sunny Beach leikkihuoneessa ei ollut kettään muita ja saatiin kaikessa rauhassa treenailla ja koheltaa menemään. Mitään muita elementtejä ainakaan nämä vajaa pari vuotiaat ei kaivanneet ja vanhemmille todella helppo paikka paimentaa kavereita – tykkäsimme.

Mutta nyt olemme kohteessa perillä – valkoisessa sellaisessa, jossa puut notkuu lumesta, Kemijärvi, koti! Rovaniemeä ennen alkoi puut olemaan lumessa, että kyllä saikin pitkälle ajella, jotta talven löytääpi. Pitkä oli tosiaan ajomatka, mutta siitä selvittiin kyllä todella kivuttomasti (edes minä en joutunut korottamaan ääntäni kertaakaan) ja siitä kiitos lasten omalle spotifyihin kootulle soittolistalle, jota kuunneltiin menemään ja hei – mieluummin robinii ym. kumppaneita sata miljoonaa kertaa toistolla kuin kiukuttelun ääniä.

Nyt on hyvä asettua mummilaan ja aloittaa joulutouhut tosissaan!

Automatka, Haapasaaren lomakylä, Härmän kylpylä, isovanhemmat, Reissu, Ruovesi