Kaksosten kasvattama

Meidän lasten suosikkileikkipaikka ihan pienistä palleroista asti on ollut Helsingin Tapanilan Fallkullan kotieläintila.  Meidän lapset voisi olla koko päivän tilalla sijaitsevassa leikkipaikassa, joka on lapsille tehty aidattu (korostan sanaa aidattu monikkoperheet ja muut useamman pienen lapsen perheet!) vanha pihapiiri, jossa lapset voi mennä eri rakennuksien sisälle (ulkohuussi, sauna, päärakennus, aittarakennus jne.). He rakastavat tätä leikkipaikkaa edelleen enemmän kuin normaalia leikkipuistoa liukumäkineen ja täällä he ovat opetelleet kävelyä ja eritasoille nousemista horjuvin askelin. Paikka on ainakin äidin silmin meille merkittävä siis. Ja kun lasten viihtyvyys on sitä luokkaa, että äitikin saattaa ihan vain istahtaa alas ja katsoa leikkejä menemään, niin paikasta tuli hetkessä koko perheen lemppari. Ei muuta kuin eväät mukaan tai herkkuja kahvilasta ja kyllähän täällä aika kuluu – ihanissa ”maalaismaisemissa” joissa äitinkin mieli lepää.

Eläimiä – niitähän paikassa riittää myös. Meidän lapset tykkää niitä kovin ihastella, mutta mennee kyllä puput pöksyyn, jos sieltä ”ammuu” sattuu kovin lähelle tulemaan. Myös oman koiran voi tuoda alueelle mukaan ja meidän koiruli onkin paljon täällä lenkkeillyt. Muutenkin pihapiiristä lähtee turvallisia autottomia kävelyreittejä, joten paikasta lähteminen on helpompaa kun voi sanoa pienillekin, että saatte ihan itse kävellä, eikä tarvitse jahdata kiljuvaa huutavaa lasta rattaisiin väkipakolla – ainakin meille tämmöinen tekijä on ratkaisevaa 😉 Eli helpon kesäisen ja todella viihtyisän kohteen etsinnässä, suosittelen päätymään tähän ratkaisuun – Fallkulla.

Ja hyvää vapunjälkeistä elämää kaikille! Meillä meni vappuaatto ihanien ystävien kanssa herkutellen ja leikkien. Vappupäivänä oltiin yhdistyksemme järkkäämällä monikkoperheiden vappupiknikillä. Idea lähti aikanaan, kun mietin, että mihin lähdetään 1-vuotiaiden kanssa vappupiknikille – ongelma ei minulle ole se, että pelkäsin heidän näkevän alkoholia, vaan se, että miten me eväät syödään, kun nämä horjuvat käveleväiset ryntäilee sinne sun tänne ja ei varmasti malta olla paikallaan. Tähänkin ratkaisu oli piknikki aidatun leikkipuiston sisällä muiden lapsiperheiden kanssa ja ei muuten ole ollut yhtään hullumpi juttu – siellä lapset juoskoon menemään ja itsekin on saanut syödä evästä suoraan grillistä ihan lämpinä! Suosittelen tämmöistä ratkaisumallia ;).

PS: Ajelin yksin vappupiknik-paikalle ennen tapahtumaa hieman tiloja järkkäilemään ja luukutin musiikkia tapani mukaan radiosta ihan täysillä, kuten aina kun saan niinkin juhlavan hetken kun olla yksin liikenteessä. Minusta oli aivan mahtavaa heti aamusta pistää AC/DC pauhaamaan, laulaa täysillä mukana ja ajella menemään. AC/DC:n jälkeen tosin tuli Haloo Helsingin Maailman toisella puolen – biisi ja meinasin vaihtaa kanavaa, mutta sitten aloin hymyilemään, kun äitini on sanonut, että tämä biisi tuo heille iskän kanssa mieleen aina minut ja sen, kun muutin etelään ja olin Australiassa jne. Yhtäkkiä minulla kohosikin kyyneleet silmiin, kun tajusin, että joku päivä tämä voi muistuttaa minua omasta tyttärestäni, että sitten se hänkin lähtee maailmaan ääriin jne. Voi hyvää päivää – mitä nää äitihormonit oikein on, ihan ihme kamaa – onhan tyttöni sentään jo 2-vuotias! 🙂 Sitten vaihdoin kanavaa ja pistin jotain kunnon heviä soimaan viilentämän tunteet. Mutta tämmöisistä tilanteista huomaa, että eihän tässä synnytyksen jälkeen ihan normaali enää ole 😉