Kaksosten kasvattama

Aamu alkoi ei-normaalisti, mikä kuuluu juhlan teemaan, jottei päivästä tule vahingossakaan arkinen. Normaalisti meidän pappa heräisi herätyskelloon kuuden jälkeen ja lähtisi koiran kanssa ulos ja töihin. Tänään pappa heräsi kello 7:00 huhuiluun, istahti sohvalle ja sai kahvikupin käteensä & ulkoilutetun koiran sekä kesken unien herätetyt unenpöpperöiset lapset viereensä. Tyttäreni kantoi lahjan papalle ja äiti sai laulaa onnittelulaulun yksin, kun laulukaverit vielä vain hieroi silmiään hiukset pystyssä. Juhla-aamiaisella tarjoiltiin papan lempparia, voileipäkakkua. Tein sellaisen elämäni ensimmäistä kertaa itse – leipäreseptiä en tule enää käyttämään, mutta muuten ihan alright – sanotaanko, että kehittymista vailla valmis voileipäkakkujen tekijä.  Pappa sai juhlapäivän kunniaksi herkkuaamiaisen koko perheen kesken ja rennon lähdön kohti työpäivää – ei mitään sen isompaa, mutta arkipäivästä poikettu 100-0, eli juhla on alkanut! Puolelta päivin pistettiin naperoiden kanssa vielä yksi lahja papan työmeiliin päivän piristeenä – liput mun kaa stand-up keikalle, date night tiedossa.

Halusimme tehdä myös papan töistä paluuhetkestä hitusen erilaisen, kuin normaalina arkena. Olin käynyt kaupassa edellisenä päivänä ja ruokakasseja oli ilmeisemmin normaalia enemmän, kun pappa jo järkyttyneenä kysyi, että ethän sä vaan ole mitään yllärisynttäreitä järjestämässä. Tiedän, että meidän pappa ei ole niinkään yllärisynttäri-ihminen, joten teimmekin aikalailla päinvastoin. Jätimme nimittäin papan yksin. Lähdimme koiran kanssa ulos ja leikkipuistoon ja jätimme jälkeemme viestin ja herkkusmoothien odottamaan. Viestissä kerrottiin papalle seuraavan reilun tunnin säännöt, jonka aikana tuli vaihtaa farkut verkkarihousuun, ottaa smoothie kouraan ja mennä sohvalle katsomaan joku lempparisarjan jakso boxilta. Kiellettyä oli yhdenkään lelun siivoaminen ja netin aukaiseminen. Hei – sohvalla, katsomassa lempparisarjaa keskellä arki-iltaa hiljaisuudessa – pikkasen poikkeavaa kun kotioven aukaiseminen ja päälle hyökyy 4 oman osansa huomiosta vaativaa perheenjäsentä (koira mukaanluettuna). Pappa oli tyytyväinen outoon hiljaiseen kokemukseensa – yksin kotia jätettynä syntymäpäivänä ei voi tuntua hemmotelulta muuta kuin lapsiperheen vanhemmasta.

Lapset ehti vielä laulaa ja juhlia pappaa kylpyleikkien merkeissä. Sillä välin minä valmistelin meille juhlaillallisen – racletteja. Se on kyllä fifty-fifty nimittäin tuon ravintolaan meno. Joko se onnistuu hyvin tai sitten se on katastrofi ja kaikki tulee sieltä pahantuulisena. Ja vaikka ravintolassa menisikin hyvin, niin ei siinä sen syvällisempiä juteltais kuitenkaan. Ja sitä me nyt kaivattiin pitkästä aikaa – hetkeä jutella ihan aikuisten kesken ja päädyin tähän vähemmän riskittömään ratkaisuun. Lapsetkin nukahti ennen kello 20 ja aikaa jäi mukavasti. Racletet maistui ja hyvä viini. Ensimmäistä kertaa tehtiin myös jälkkärit racletteina – leipäjuustoa pannulle ja hillakastiketta (Lapin jängän kastike) päälle, yksinkertaista ja hyvää.

Reilu pari tuntia ruokaillen ja rupatellen – perään vielä jakso lempparisarjaamme ja luomet alkoi painamaan tyytyväisinä. Niin pieniä asioita, joilla peruspäivästä tuleekin juhlapäivä pienine yllätyksineen. Ei se aina vaan vaadi isompia, vaan ajatusta ja hyvät hetket pääsevät valloilleen!