Isovanhemmat,Parisuhde,Perhe,Ystävyys
että kuulet kuinka alakerrassa valmistaudutaan herkkuaamiaista kokaten ja kerrataan pelisääntöjä lahjojen antohetkeä varten <3
Oman aamupäivän aikana sain aikaa vastata myös synttärionnitteluihin Facebookissa. Tälle luotu aika oli tarkoituksellista, sillä pappa tietää, että se on minulle tärkeää- ystävät ja toverit siellä. Luin aivan jokaisen onnittelun suurella ajatuksella, sillä halusin pistää tähän oikein kunnolla aikaa ja muistella jotain yhteistä hetkeä jokaisen onnittelijan kohdalla. Kyllä kuulkaa nauratti & muistoja tulvi menemään. Joidenkin kohdalla fiilistelin ja kuuntelin jopa biisejä, jotka tulevat heistä mieleen – aivan ihania hetkiä loin itselleni siis ja olo oli niin onnellinen. Tämä aamu ystävieni parissa heidän tietämättään ja oma perhe teki päivästä erityisen – sen huomasi viimeistään siinä vaiheessa kun illalla kävi koiran kanssa ulkona ja se typerä virne ei hävinnyt naamalta, ei sitten millään.
Ei vielä tähänkään ikään mennessä meikän paketeista löydy kodinkoneita ja salkkuja kirjoineen vaan leopardikuosiset laukut ja bling bling on edelleen voittamattomia.
Näitä synttärionnitteluja lukiessa, kuulin välissä ”räks” alakerrasta ja sen perään ”oho” – mä sanon, että tyttäreni ei olisi voinut rikkoa rakasta Kroatiasta tuomaani kynttilälyhtyä parempana aikana, sillä äidin hurmiossa tilannetta ei noteerattu. Mikään toinen päivä ei olisi tuonut moista pelastautumista sanallisen arkkuni avautumiselta 😉 Aamupäivään mahtui myös lahjojen anto äidille. Sain tuolloin kuulla ehkä maailman parhaimman version ikinä ”paljon onnea vaan” biisistä poikani uudelleen sanoittamana: ”Paljon onneanaan, paljon onneanaan, paljon mammaa äitii, boom kah, heeeiiii”….ja taputuksia. Kyllä siinä mietti, että sitäpä juuri – sitä onnea on kyllä mammaäitille nyt annettukin.
Mä en voi sanoin kuvailla, enkä sitä tässä nyt siis edes yritä, kuinka kiitollinen olin päivästäni papalle ja naperoille ja
Eikä tullut vielä nilkkureita ja korkkareitakaan, vaan kaiken kirjon omaavia lenkkareita - niiden käyttö ei myöskään lakkaa ikinä.
kuinka he ovat vain ihan parasta maailmassa. Omille vanhemmille pistin viestin, että ovat mokanneet, mulle tuli vain pelkkä kortti kuoressa, ei rahaa ollenkaan, mutta voivat korjata mokansa kun tavataan. Isä-kulta oli jo ilmoittanut äidille, että nyt me unohdettiin joku raha kuoresta – mä en kestä, vielä mä joskus tuota miestä jymäytän kunnolla – vannoo 31-vuotias kakara:)
hemmottelu, isovanhemmat, juhla, oma-aika, parisuhde, perhe, Ystävä, ystävyys
Voi kiitos paljon! 🙂 Tämmösen tunnekirjoittajan kirja voisikin olla erityisen ei-johdonmukainen rönsyilevä lukukokemus 😉
Ihanaa luettavaa! Kirjaa odotellessa:)…