Tämä viikko on ollut täynnä mukavia kohtaamisia. Alkuviikosta sain yhden ystävän tänne rupatteluseuraksi päiväseltään Keski-Suomesta. Hän oli tullut pääkaupunkiseudulle koulutukseen. Pitkästä aikaa nähtiin ja jutut jatkui kuin ennenkin – hyvän ystävän merkki. Lappilaisena olen aina ollut hivenen Helsinki-keskeisyyttä vastaan, mutta kun ojassa on erilainen oma lehmä, niin olen iloinen, että suurinosa koulutuksista järjestetään aina täällä, sillä ne tuovat samalla meitsille aina ystäviä kylään! Mutta älä isä huoli, en siltikään äänestäisi ikinä tiettyä puoluetta, en kannustaisi helsinkiläistä jääkiekkoseuraa, enkä uskoisi uutisia jotka kertovat koko maassa vallitsevasta mustasta joulusta, vaikka kotona ikkunaamme kinokset hipovatkin. Ja kyllä – laittaisin lapseni vähintään viikoksi arestiin itsensä nolaamisesta, jos ikinä kysyisivät vitsin merkityksessä (en tarkoita pienen lapsen puhdasta mietteliäisyyttä ;)), että onko Lapissa sähköt ja ajaako ihmiset siellä poroilla vaan autoilla. Mutta samasta syystä laittaisin myös arestiin, jos naureskelisivat kuluneelle vitsille ”talvi yllätti autoilijat etelässä” – kyllä niitä autoja suistuu pohjoisessakin, mutta autojen määrä ja liikenne on sen verran pienempi, että se uutiskynnys ei vain ylity. Oho – taisin poiketa taas aiheesta mielipiteisiin. Takaisin ystäviin siis.
Sain myös ihania ystäviä kylään, kun järjestin Me&I- iltapalakutsut. Olin jotenkin niin aidon iloinen kaikista ystävistäni, jotka ovat saaneet oman osansa univajeesta pienten lasten äiteinä, mutta ovat siltikin tapaamiskerrasta toiseen niin säteileviä ja iloisia. Lapset ja pappa vietti kutsujen aikaan laatuaikaa serkkujen kanssa ja näin ihanaa videomateriaalia heidän yhteisestä ilosta ja perheen merkitys vain korostui. Kuten eräs viisaampi sanoikin, me vanhemmat ollaan nyt avaintekijöitä näiden sukulaissuhteiden luomisessa omille lapsillemme ja se työ on tärkeä tehdä. Omatkin rakkaat lapsuusmuistot liittyvät serkkujen kanssa keksittyihin kujeisiin – sitä samaa haluan ehdottomasti suoda lapsillenikin ja sen eteen pitää tehdä työtä – mukavaa sellaista!
Saimme myös ihania vieraita viikolla iloksemme naapurista ja Turusta asti. On rikkaus omata ystäviä ympäriinsä ja suunnitella yhteisiä kesäisiä
hetkiä matkaten toinen toistemme pitäjille. Lapset ovat nauttineet kaikista näistä ihmisistä, jotka ovat poikenneet meidän arkea piristämässä. Super-ilo syntyi kun heidän eno pohjoisesta matkasi meille hiihtolomalle. Niin odotettu ja puhuttu vieras on saapunut. Jotenkin itsekin on vaihtanut lomavaihteen ja fiiliksen päälle toisen hiihtoloman seurauksena. Lähes viikon ajan arjesta poikkeavaa tekemistä porukalla ja mikä parasta – meillä on täällä seuraa (ja apua!) lähes viikon ajan koko päiväisesti. Kotiäidille tämä on todella suuri ilo!
Kaikki kohtaamiset tekevät kotiäidin ja lasten päivästä erilaisen, odotetun ja palkitsevan! Vaikka me äidit ollaan välissä huonoja apua pyytämään, niin suuri apu ja ilo on pelkästään jo se, että me saadaan näitä ihania kohtaamisia. Niistä ammentaa iloista energiaa ei pelkästään äiti, vaan myös lapset, jotka nauttivat jokaiseen ihmiseen tutustumisesta. Ja kyllä se vain pappaakin hymyilyttää tulla töistä kotiin, kun perheellä on ollut mukava ja piristävä päivä ja vastassa on pelkkiä hymysuita. Joten suuri kiitos näistä kohtaamisista – näitä lisää meille, teille ja kaikille!
arjen apu, lapsiperheen arki, perhe, perhearki, Ystävä, ystävyys
hetkiä matkaten toinen toistemme pitäjille. Lapset ovat nauttineet kaikista näistä ihmisistä, jotka ovat poikenneet meidän arkea piristämässä. Super-ilo syntyi kun heidän eno pohjoisesta matkasi meille hiihtolomalle. Niin odotettu ja puhuttu vieras on saapunut. Jotenkin itsekin on vaihtanut lomavaihteen ja fiiliksen päälle toisen hiihtoloman seurauksena. Lähes viikon ajan arjesta poikkeavaa tekemistä porukalla ja mikä parasta – meillä on täällä seuraa (ja apua!) lähes viikon ajan koko päiväisesti. Kotiäidille tämä on todella suuri ilo!