Käyntikohde,Käyntikohde,Kotimaa,Lapset,Perhe,Reissu
Tyttäreni ja taustalla olevat "paikalliset" kävelyllä.
Sanaa ”maalainen” kuulee kyllä väheksyvänä terminä usein, vaikkei sillä ehkä tarkoiteta kaikkia määritelmiä joita tuossa yllä hieman
Auttiköngäs - mikäli lapsiperhe liikut täällä päin, niin aika mukava pysähdyspaikka. Kiva kahvila ja laavu heti parkkipaikalla ja mahdollisuus 3,5km luontopolkuiluun. Jo reitin alussa upeat maisemat, jos haluaa vain käydä kurkkasemassa!
korostettuna mainitsin – minua se ei tosin haittaa pätkääkään, eli älä lukija ala miettimään, että oletkohan käyttänyt sitä minun seurassani 🙂 Minua yleensä aina alkaa vain huvittamaan, sillä sitähän se minä juuri olen ja henkilö, joka termin on ilmaissut ei yleensä ymmärrä sitä. Mutta, kun tarkemmin tätä ajatellaan, niin en todellakaan ole muotilehtien sivuilta repäisty ja trendien seuraaja, en ole koskaan sivistänyt itseäni yliopistotutkinnolla, oopperalla tai vaikka baletilla ja tulen todellakin kaukaa pääkaupunkiseudusta ja puhuen vielä hyvin kuuluvaa murretta. Vetasen jalkaani mieluummin kumpparit tai lenkkarit, kuin korkkarit tai nilkkurit, lähden mieluummin mökille, kuin festareille. Valitsen mieluummin Toscanan, kuin Rooman, lähden mieluummin eväsretkelle kuin fine dining ravintolaan ja minulle on aivan sama asunko Järvenpäässä vai Helsingissä. Sellainen minä olen, täysin häpeilemätön maalainen :).
Ystäväpiiriini kuuluu sekä meitä maalaisia, että city-ihmisiä ja suurin osa on vähän kumpaakin, mutta niin he ovat myös monella muulla tapaa erilaisia ihmisiä. Ja se tekee tästä elämästä rikasta ja rakasta! Joten tietynlaisessa humoristisemmassa luokittelemisessa ei ole mitään pahaa, kunhan sen näkee rikkautena ja onnena saada elämäänsä erilaisia ihmisiä.
Minun oli tarkoitus kirjoittaa meidän lomasta ja pääsiäisestä, joka on ollut aivan täydellistä – maalaisen makuun täydellistä! Ollaan oltu mökillä ”keskellä ei mitään” monta päivää, rampattu ulkohuussissa, kannettunu vesiä saunaan, pistetty puita tulipesiin ja kun napero kakkaa vaippoihinsa suoritettu operaatio ”hae järvestä vettä, keitä osa kuumaksi liedellä, mene saunaan sekoittamaan vesistä sopiva, hae lapsi myös saunakämppään, uittele sitä parissa vadissa, pue päälle ja eiku takaisin ulos tai mökkiin sisälle”. Mikään näistä asioista ei ärsytä, vaan tekee mökistä mökin, lomasta loman. Siihen päälle vielä lukemattomat tunnit ulkosalla, jäällä, metsässä, hiljaisuus, mökki sauna ja kuistilla vilvolla istuminen lintujen laulaessa, niin ei paremmasta väliä. Oikein tympäsee ajatus arjen sauvakävelylenkeistä tienvarsilla tai metsäreiteillä kymmenien muiden ihmisten kanssa versus yksin ympäri padon upeissa maisemissa lenkkiin. Mutta mikä parasta – ikuisesti pääkaupunkiseudulla asunut pappamme on aivan samanlainen maalainen kuin minäkin nauttien täysin samoista asioista (mikä helpottaa lomasuunnittelua esimerkiksi huomattavasti ;)) – ja lastenriemusta päätellen lapsemmekin. Olemme siis täysin maalainen perhe! 🙂 Eli ei se vaan asuinpaikkakuntakaan määritä sitä ihmistä missään määrin, vaikka niin aina yleistetään esim. ”lappalaisia” ja ”stadilaisia” riippuen kummassa päässä Suomea satutaan olemaan.
Hiljaisuus ja kiireettömyys!
Mutta nyt tämä maalainen jatkaa lomailuaan kotiseudullaan Kemijärvellä ja nauttii kiireettömyydestä ja useammasta käsiparista päivien aikana. Sunnuntaina kotiin ja nauttimaan elämästä maalaisena kaupungissa hiljaisuudesta latautuneena ja saaden koko perheen jälleen kokoon. Tiedossa ihania tapahtumia ja kohtaamisia ystävien kanssa – ja kyllä maalainen aina kaupunkielostakin nauttii, kun tietää, että kuukauden päästä mökki kutsuu jälleen 🙂 Siihen asti – kaupungin tarjonnasta jälleen kaikki ilo irti!
Maalainen, Mökkeily, perhe, Reissu
Hei! Sait minulta haasteen blogissani: http://huolimatta.blogspot.fi/2014/04/ensimmainen-haaste.html
Osallistu, jos haluat.