Kaksosten kasvattama

Äitiys on ehkä maailman ristiriitaisin asia – ainakin mulle siis. Mikään mahti maailmassa ei saa minua niin onnelliseksi kun noi kaksi palleroa, mutta samalla mikään muu ei arjessa aja minua hulluuden partaalle, kun noi kaksi palleroa. Hulluuden partaus alkaakin olemaan sitä luokkaa, että työni kotiäitinä alkaa olla taputeltu. Viime vuonna samoihin aikoihin itkua tuhersin, että en missään nimessä halua laittaa lapsia päiväkotiin ja nyt tunnelmat on aivan erilaiset. Onneksi asioita voi aina muuttaa haluamaansa suuntaan, eikä tarvitse tyhjää uikuttaa. Pääasia on, että tiedostaa mikä milloinkin on hyväksi – äitinäkin.

Olen onnellinen, että lapseni ovat täysin erilaiset. He ovat syntyneet yhtäaikaa, saaneet kokea täysin samoja kokemuksia, elävät täysin samanlaista arkea, samoja ruokia syöden ja samaa äidin motkotusta kuunnellen ja silti – he ovat erilaisia. Olen onnellinen, että kaikkeen ei ihmisessä pysty vaikuttamaan. Lapset myös oppivat eri tavalla, enkä halua koskaan kuulla itseni päivittelevän ”ei meidän lapsi mitään tollasta osaa”. No, nuppipalapelit ja dublolinnoitukset ei nyt vain ole heidän juttu, vaikka moni ikätoveri nämä taitaakin. Mutta he ovat aivan loistavia laulajia ja tanssijoita, kotiapulaisia ja rakastavat olla ulkona ja tarkkailla ympäristön eri tekijöitä. Hei. ja osaavathan he ruotsiakin kohta paremmin kuin äitinsä ;). Ei me nyt vain olla joudettu niin paljon harjoittelemaan palapelejä, eikä meillä kärsivällisyydet riitä siihen oikein kenelläkään vielä – musiikki on enemmän meidän juttu ja näin sen kuuluu ollakin. Äitinä on kuitenkin aina paras äiti lapsilleen, eikä äitiyttä, ei lasten taitoja kannata alkaa vertailemaan. Tähänkin ajatukseen kasvaa varmasti vain koko ajan ja siihen tulee myös tukeutua heikkoina itsesyytös hetkinä.

Ainahan äitiyteen kuuluu myös joku pieni huono-äiti jomotus pään sisällä. Minulla huono-äiti olo liittyy minun omaan uhmaikäsen-tasoiseen kiukutteluun ja jos lapseni toistaa pienet uhmakkaat sadattelut, jotka suustani lipsautin. Mutta toisaalta, sellainen minä olen – pientä hienosäätöä pystyn tekemään, mutta kyllä tätä temperamenttia ei kokonaan pysty peittelemäänkään. Ja välillä nyt vain äitiäkin vähän väsyttää ja ärsyttää pienikin nouseva ääni. Toisaalta, myös minun ”rakkauskohtaukset” (kuten pappa näitä nimittää) on myös niin ylitsevuotavat, että perhe juoksee vitsillä lähes pakoon ;). Vaikka kuinka toivoin olevani samanlainen villasukankutoja, reipas ja lempeä kuin maailman paras äiti eli oma äitini, joka ei koskaan ole korottanut ääntään minun tietääkseni, niin en nyt vain ole. Villasukankudonta ja ompelu on kyllä upeita taitoja – jos ikinä minun hermo kestäisi saada jonkun käsityön loppuun, niin silloin voin sanoa, että olen henkisesti kasvanut :). Sitä kasvurypästä odotellen.

Monikkoäitinä olen saanut myös hieman erilaista kasvatusta ympäristöltä. Kun olet kaksosten kanssa liikenteessä, kuulet ihan varmasti jokaisella kerralla, kuinka joku siskon kummin kaima on jollakin myös kaksonen ja kaikenlaista muuta päivittelyä – mutta minä tykkään siitä ja ei minua haittaa, että lapseni saavat huomiota osakseen ja minä rupatella menemään. Lasten ollessa vauvoja sain myös kuulla kysymyksiä ventovierailta vaikka bussissa kohdatessa, että mites maito riittää ja ovatko ihan luomuna tulleet – siis, wtf? Mitä nämä tiedot kuuluu kenellekään ventovieraalle ja mikä monikkoudessa tekee asiasta sellaisen, että se oikeuttaa ihmisiä kyselemään suoraan parit henkilökohtaisuudet? Tai entäpä se ikuinen ohikulkijan tokaisu ”siinähän on tuplavahinko”? Tämä samainen ohikulkija ei varmasti huutele yhden lapsen kanssa liikkuvalle ”siinähän on vahinko”. Äh, en ymmärrä, mutta monikkoäidit saavat siis lisäkseen vielä oman pienen koulunsa oppia ymmärtämään myös ihmisten tahattomuutta, vaikka he kutsuisivat sinun lapsiasi vahingoiksi.

2 vastausta

1. mailis sanoo:

   Voi Ansku <3 Kiitos !!! PS: Kaunokainen, juuri äsken katsoin sinun uutta kuvaasi, sinähän leidi säteilet !!

2. Anne-Mari sanoo:

   Ihanaa Maiju, olen niin onnellinen puolestasi! Sinulla on ihana perhe, jonka sinä upea nainen olet täysin ansainnut <3 Aurinkoisia päiviä koko perheelle!