Kaksosten kasvattama

Olimme lomalla – viikonloppu kaksin Frankfurtissa.  Joku oli sanonutkin, että ei ihan perinteisiä valintoja nämä teidän viimeisimmät lomakohteet Bryssel ja Frankfurt. Niin, eipä sitä aikaisemmin valinnutkaan viikonloppulomakohteita sen mukaan, että kohteen täytyy olla sopivan ”heikkotarjontainen”, että siellä ennättää nukkuakin, heh!

Frankfurt ja Main-joen ympäristö – vaikkei komeimpia kaupunkeja olekaan, niin ei hassumpi tämä moinen alue kävelleskellä, ottaa lasilliset tai jädet tai lähteä vaikka jokiristeilylle.

Lentokentällä otettiin perinteisesti ennen lentoa lasilliset viiniä. Ennen tämä nautittiin pelkästään loman alkamisen merkiksi, nykyään se helpottaa sitä jännittynyttä tunnetta, joka kivistää kurkussa kun on niin vaikea olla erossa lapsista –  vaikka joka viikko kotona tulee lausuttua sen sata kertaa lause ”kun saisi edes sen hetken rauhan” ; ) .  Ja mikä noilla naperoilla ollessa – tyytyväisinä vain isovanhempien hemmoteltavana <3  Yhtä kaikki, tämä pala nousee aina kurkkuun, mutta se viinilasi aina auttaa siihen – ja papan hokema ”kaikki menee hyvin”. En soittanut kertaakaan kotiin koko viikonlopun aikana, sillä tiesin, että siellä kyllä pärjätään ja nautitaan.

Lento pääsi matkaan lähes 2 tuntia myöhässä, eli 2 tuntia istuttiin liikkumattomassa lentokoneessa, sillä boarding suoritettiin ajallaan. Ennen tämä olisi saattanut kyllä jo koetella kärsivällisyyttä, kun nyt se tarjosi oikeastaan vain mukavasti vanhemmille 2 tuntia lisää aikaa nukkumiseen. Lennon aikanakin nautin siitä, että sain nukkua, herätä syömään ja torkkua taas vähän lisää, kunnes oltiin perillä. En ole ikinä ollut mikään lentomatkustamisen fani, mutta nyt alan löytää siitä ihan jopa hemmotteluun liittyviä piirteitä.

Perillä ei ollut kiire mihinkään. Vaikka meillä oli vain käsimatkatavarat niin oltiin viimeiset koko terminaalista poistuvat matkustajat. Kahdenkeskisellä lomalla ei tarvitse juosta kenenkään perässä, eikä kertakaikkisesti ole mitään väliä mihin aikaan ollaan missäkin – se on ihanaa kaksinolon vapautta!

Majapaikka se siellä jo häämöttikin, mutta päätettiin kuitenkin pysähtyä vielä pizzalle ja bisselle korttelin päähän, sillä kyllähän sen tiesi, että kun me kerran tuonne hotellihuoneeseen mennään, niin sieltä ei enää poissa tulla tälle illalle. Ja nälkä nyt kannattaa aina reissussa välttää ; ).  Mutta sieltä huoneesta ei tosiaan tarvinnutkaan pois tulla illan aikana. Hotellihuone 16-kerroksessa, jossa yksi seinä on kokonaan ikkunaa ja josta näet koko kaupungin kattojen ylle. Täysosuma meille – parempaa näkymää et varmasti löydä mistään baarista, joten mikään ei estänyt meitä juomasta hyvällä omalla tunnolla viinilasillista baarin sijaan hotellihuoneen sängyn laidalla maisemia ihaillen ja kaatumaan suoraan pehkuihin ja nukkumaan 10 h unta putkeen heräämättä kertaakaan. Tähän meidän pakettiin kuuluu myös se, että aamiainen ei kuulu huonehintaan, joten mikään ei myöskään pakottanut meitä heräämään ennen aamiaisen loppumista. Kyllä se uni on sellainen nautinto välistä ja johan tuota saa rauhassa ruokailla pitkin päivää rakkauslomalla. Oli vain ihana käydä rauhassa suihkussa, meikkailla ja tehdä lähtöä täysin omaan tahtiin. Tämmöiset pienet asiat on kyllä saanut lomareissuilla täysin uuden merkityksen tässä viimeisen 2,5 vuoden aikana. Oli myös ihanaa kulkea joen rannalla aikuisten kesken käsi kädessä – aurinko paistoi ja linnut lauloi, kaupunki näytti parastaan!  Sanotaanko, että pienimuotoinen virhe oli lähteä pilaamaan tätä harmonisuutta ostoskadulle Zeilille –  mikä ruuhka ja mikä stressaava kiireen tunne siellä vallitsikaan. Ei sopinut yhtään kaavaan – vaikka uusien kenkien löytäminen ei toki rikkonut kaavaa millään tavalla ; ) Papan pienimuotoinen virhe oli näyttää minulle hieman rauhallisemmasta kaupunginosasta konttori, jossa käy säännöllisesti työasioilla  – konttorin vieressä oli nimittäin kauppa, jossa oli ihania, törkeen halpoja lastenvaatteita  joten pappa tietää kyllä, mitä tulee tästä lähin sisältymään työreissuihin.

Radisson Blu Frankfurt – kiitos! Upeat maisemat fiilistellä omassa huoneessa, kaupungin kattojen yllä. Ja mikä parasta – edes suihkussa käydessä ei tarvinnut tinkiä näistä maisemista, heh. Yöllinen kaupunki on vain niin lumoava, armollinen pienille virheille – aina yhtä kaunis!

Onnistuimme päätymään lasillisille ja lounaalle täysin samoihin paikkoihin täysin sattumanvaraisesti joissa olimme käyneet 4 vuotta sitten, kun pidimme pikaisen 8 tunnin kaupunkistopin lentojen välillä Frankfurtissa. Tietyt asiat ei siis muutu, vaan samat paikat näyttävät meitä viehättävän edelleen. Väsymys vei veronsa  illan päälle ja nautittiinkin melko pikainen illallinen, mutta mukavissa puitteissa.

Ravintolasuositus – Adolf Wagner. Schnitzel keskinkertainen, tunnelma loistava! Edullinen, omalaatuinen. Kuvassa oleva paikan omenaviini (jota joi jokaikinen asiakas!) ei saa suosituksia, ei meikän makuun, mutta antoivat kuitenkin doggy bagiin loppuviinipullon väkisin mukaan kotiin kannettavaksi 😉

Mutta kyllä sitä huomaa reissussa ajattelevan sen sata kertaa ”oih, meidän lapset tykkäis tästä niin paljon”. Mutta sitten taas havahtuvan siihen, että hei – me ollaan tässä kaksin ja me voidaan jutella ihan mistä tahansa muusta kuin siitä, että kuka laittaa iltapalan ja kuka vie koiran ulos. Se on korvaamatonta – se on pojat lomaa se!

Frankfurt, hemmottelu, irtiotto, parisuhde, Radisson Blu