Monet aina sanovat, että kun te tunnutte olevan niin kiireisiä – aina menossa jonnekin. Voin kertoa teille syyn – me emme kestä olla kotona.
Ennen kuin opitaan edes eteenpäin menemään, niin osataan pyöriä toisen kimppuun.
On hyvin yleistä, että ihmiset sanovat meille, että kun te olette aina menossa ja tulossa. Ymmärrän tämän vallan hyvin, sillä se on täysin totta. Me emme koskaan ole oppineet olemaan kotona esimerkiksi kokonaista päivää ja jotenkin kaiken varalta, ettei niin vain pääsisi vahingossakaan tapahtumaan suunnittelen yleensä viikonloput hyvin meneviksi. Kun ollaan koko päivä kotona, niin sehän on aivan katastrofi. Vähintään siihen on ainakin liityttävä todella pitkä ulkona olo jakso ja mieluusti vähän autoilua, jotta eräät päiväunista kieltäytyvät saavat pakkotorkut, kun eivät pysy autossa mitenkään päin hereillä – muualla ei uni maita, pois lukien päiväkoti, mutta nyt puhutaankin viikonlopuista. Tosin päiväkodissakin kiitellään aina hyviä kelejä, että on voitu olla tosi paljon pihalla, sillä kuulemma päiväkodin kovimmat ympäriinsä juoksevat (ymmärrätte varmaan ketä tarkoitan? :)) pistävät muuten mielettömät painit pystyyn – hyvähän se on, että on sopeuduttu päiväkotiin ja ollaan kuin kotonaan, vai….? 🙂
Se on vain niin pienestä asti ollut luonnollista, että joku vyöryy aina sinun päällesi.
Ihmiset myös toteavat, että te se vain jaksatte mennä ja touhuta. Mä voin kertoa teille salaisuuden, että paljon suurempi jaksaminen on olla kotona. Meidän lapsista kuoriutuu ihan hirviöitä kotipäivinä. Hypitään sohvalla ja lennellään sieltä pää edellä alas, kiskotaan toisia hiuksista, purraan, ryöstetään leluja, tehdään ihan mitä vain saadakseen toinen päästämään vanhempien hermoa rasittavaa kiljuntaa ja karjuntaa. Ja kun toinen meistä vanhemmista aloittaa räjähdyksensä, naperot nauraa vain vieressä juuri sen näköisenä, että ovat päässeet tavoitteeseensa (olen varma, että nuoresta iästään huolimatta he ovat just näin kieroja!). Ja tämän välttämiseksi ei todellakaan riitä aamupäiväinen tai iltapäiväinen ulkoilusessio, vaan se tarvitsee muuta äksöniä lisäksi. Yleensä sitä ihailee lasten energiaa, mutta eikö sen purkamiseen joskus, ihan vain joskus riittäisi ulkoilu, piirtäminen/askartelu, leikki, leipominen ja vaikka vielä leffa päälle – mitä nyt ikinä voi kotona tehdä? Meidän lasten tapauksessa – ei. Kuulostaa varmaan tutulta muiden villien energiapakkausten lasten vanhempien mielestä. Tämä ei missään nimessä ole mikään kaksosten juttu, mutta kyllä se kaksosuus tätä on meillä edesauttanut, sillä ihan pienestä asti on vierellä koko ajan toinen yllyttämässä toista riehuntaan. Jo vauvana kun osattiin pyörähdellä, niin suunta oli aina toisen päälle, että toinen varmasti ärsyyntyi ja jo tuolloin sai vanhemmat erotuomarin leimat otsaansa.
Jotenkin ilman varsinaisen liikkumisen jaloa taitoa on lelut aina onnistuttu ryöstämään kuitenkin toisen kädestä.
Se hirveä melusaaste mikä kotipäivinä on taattua on ratkaistu kaikkien hermojen säästämiseksi vain sillä, että nyt ”lähdetään” & me papan kanssa mietitään kuumeisesti päivän retkikohdetta samalla kun pakataan retkieväät salamannopeasti laukkuihin mukaan. Olemme siis itsekin omalta osaltamme rakentaneet perheemme toimimaan niin, että kun tilanne alkaa riistäytyä hallinnasta, niin se vältetään vain kotiovesta lähtemällä – koko porukalla sentään kuitenkin 😉 Olenkin aina ihaillut taitoa kuinka vanhemmat saavat tilanteen haltuun kotiovien sisäpuolella. Toisaalta – minun kärsivällisyydellä sitä ei kannata edes yrittää. Ja toisaalta, halutaanko me sitä? Jos lapset on tottunut menemään, niin kyllähän siihen on totuttu myös me vanhemmat. Jos sattuukin aamupäivä jolloin lapset ovat suhteellisen hallittavissa kotona, niin kyllä se meistä papan kanssa jompikumpi viimeistään puoleen päivään mennessä on sanonut, että lähetäänpä jonnekin ettei mene koko päivä ihan hukkaan.
Joten mitäpä kuuluu teidän viikonloppuun? Saankohan ikinä vastata tähän ”ollaan ihan vain kotona perheen kesken”? Tämän viikonlopun osalta vastaus on miniloma Tampereella. Ystävat, isomummi, lastenmuseo Rulla, pientä täsmäshoppailua, ulkoilua Pyynikillä, hotelliyö – ja aamiainen – ja meidän perhe huokasee, kun kotipäivät on vältetty jälleen. Olkaa ystävät armollisia meidän kalenterille, vaikka se on kiireinen, niin me todellakin halutaan lisätä teidät sinne – me suorastaan tarvitaan teitä meidän kalenteriimme! Hyvää viikonloppua!
Kaksoset, lapsiperheen arki, monikkoarki, monikkoperhe, perhe, perhearki