Oli mahtavaa olla ”hiihtolomalla” hiihtolomalaisen tahtiin. Jotenkin sitä myöntää itselleen erilaisia vapauksia, kuten sunnuntai-iltana kaupunkiin live-keikalle ja maanantaina voi vähän laiskottaa, mutta eihän se haittaa kun ”lomallahan” se minäkin olen. Keskellä päivää huvittelemaan sisäleikkipuistoihin, kun on toinen pari valvovia silmiä mukana touhukaksikon perässä ja perus pottujen keittokin sai erilaisen panostuksen ja ulkona ruokailut rinnalle. Hiihtolomalainen ei varmasti itsekään tiedä, kuinka lomalla muukin porukkaa saa olla hänen lomansa kunniaksi :). Ja miksei sitä saisi olla muutenkin, miksi pitääkin olla välistä niin kunnioittavan tiukka rutiineja ja arkea kohtaan? Eihän tässä ikuisuuksia lasten kanssa kotosalla olla, että ehkä tätä nutturaa joutais hölläämään vähän pienemmästäkin syystä.
"Hiihtolomalla" ei haitannut ulkoilmatapahtumien räntäsadekaan - Hanki&Sydän - tapahtuma, Järvenpää
Hiihtolomalaisen lähdettyä, arkeen paluu on kyllä ollut tyly meillä ns. lomalaisilla. Jotenkin olen onnistunut kaiken aikatauluttamaan niin, että minulla ei ole yhtä yhtäjaksoista pätkää päivässä, että ennättäisin tehdä jotain yhteen putkeen kunnolla – edes imuroida, viikata pyykkejä tai vaikka istua. Jotenkin koko ajan on kamala minuuttiaikataulu päällä ja pikkuhiljaa alkaa uupumuskin olemaan sen mukainen. Ensimmäisiä kertoja on hiipinyt ajatukset mieleen, että nyt en pärjää, sillä tunnit loppuu vuorokaudesta ja kaikki mahdollinen nipistetään omasta uniajasta, mikä on tietenkin todella viisasta ;). Mutta uskomatonta on, kuinka kaikki tämä tunne vain häviää, kun hyppäsee ulos kevät aurinkoon – kevään merkitystä ei parane vähätellä. Se onkin mun ihan lemppari vuodenaika! Tästä syystä olen myös ensimmäistä kertaa alkanut toivoa, että lapset jättäisivät jo päikkärit poissa. He kun eivät suostu enää nukkumaan vaunuissa tai malta nukkua ulkona, sillä ovat ymmärtäneet ulkona olon monet muut mahdollisuudet. Päikkärit niin rajoittavat noita hienoja aurinkoisia hetkiä – katsotaan mitä kesä tuo tullessaan, mutta vielä ei naperot selviä iltaan asti nukahtamatta…tai selviää, mutta millä tuulella he sen tekevät, ei vielä miellytä vanhempia 😉
Onneksi viikonloppuna ennätti vähän satutanssissa tanssahtaa porukalla ja istahtaa lasten kaverisynttäreillä ja juoruilla
Ensimmäinen sisustukseni ikinä muistutaa ladon ovista meille rakkaan pohjoisen mökin pihapiirissä.
mammojen kanssa menemään. Jotenkin oli ihana huokaista hyvässä seurassa, kun lapset viihtyi niin hyvin omissa touhuissaan – ja sitten taas se liikutus, kun ne on niin isoja ja itsenäisiä palleroita. Ensi viikonloppuna juhlitaankin vuorostaan sitten juurikin näitä meidän isoja pari päivää menemään – ja voin kertoa, että on äidille nyyhkytyksen paikka.
Mutta siitäpä hyvästä, että ensi viikonloppuna äitiä itketetään kun aika rientää, päätin palkita itseäni koko perheen voimin kylläkin. En ole mikään sisustaja, enkä ole ikinä sisustanut mitään, mutta tässä kodissa aion tämän taidon pikkuhiljaa opetella ja rakentaa meille meidän henkisen kodin. Kävimme noutamassa vanhan ladon oven, puuharavan, korin yrteille ja yrttitarpeet, sekä kynttilälyhdyn ja kiinnitystarvikkeet ja aloimme (lue: pappa alkoi ;)) nikkaroimaan nämä kokonaisuudeksi. Syntyi hieno seinämä keittiöön – ensimmäinen sisustus! Ehkä sitä 30-vuoden päästä uskaltaa jo yrittää uudestaankin 😉
arjen apu, irtiotto, lapsiperheen arki, sisustus
