Kuluneet päivät onkin mennyt pakkasta uhmaten ja sitä paeten. Mittari näyttää -19 astetta ja kävimmä lasten kanssa pihalla keinumassa ja potkimassa palloa. Onneksi ohjelmassa oli myös mattojen tamppaus, sen verran alkoi lapsilla jo hermoa kiristämään, kun hanskoilla ei tahtonut taas saada mistään kiinni ja ylös nouseminenkin lukuisissa kerroksissa oli heistä niin kovin ärsyttävää. Mattojen tamppaus olikin siis onni äitille, ei päässyt hermostuminen tarttumaan, kun pystyi kiukun kanavoimaan matoille.
Pakkasta on myös paettu sisätiloihin viime aikoina – kävimme ensimmäistä kertaa satutanssissa ja meillä oli tosi kivaa. Tyttärelläni ensialkuun jännitti aika paljon, mutta lopussa riemunkiljahdukset ja kädentaputukset vei voiton. Poika oli tomera isäntä ja tilanteen tasalla koko ajan. Olen aika huono lähtemään harrastuksiin tai perhekahviloihin tms. yksin lasten kanssa – ovat sen verran ”eläväisiä” kuten yksi tuttavani on todennut näin kauniisti :). Mutta viikonloppuisin on mukava harrastaa koko perheenä, yhdessä tekemisen riemu tuntuu kyllä mukavalta meistä kaikista. Ja meidän harrastuksiin kuuluu kaikki mitä paikallisessa monikkoperhejärjestössä keksimmekään – on mahtava olla mukana rakentamassa kivoja juttuja lapsille mainioiden monikkomammojen kanssa. Tästä harrastuksesta hyötyy koko perhe.
Pakkasella on mukava rauhoittua myös piirtämään - koskien myös perheen koiraamme ilmeisesti.
Eilisen illan vietin mielipuuhassani – viikon ruokalistan suunnittelu & kauppalistan teko. Me käydään vain kerran viikossa kaupassa, joten listan laatiminen ottaa aikansa, mutta listat ovat henkireikäni. Ja kyllähän tällä myös rahaa säästää. Olen ihan pöhkö näihin ruokalistoihin. Minulla on vino pino reseptejä ja kokkaan viikottain 80 prosenttisesti vain uusia reseptejä käyttäen. Lista näyttääkin aina lupaavalta ja odotan, että pääsen toteuttamaan sen. Mutta koska uusista resepteistä ei koskaan tiedä ja aina ei taidotkaan riitä, niin tulos ei ole aina positiivinen. Esimerkiksi mennyt viikko näytti vallan lupaavalta, mutta päätyi olemaan ihan hanurista. Edes pätkiskuppikakut ei pelastanut tilannetta. Uusi viikko ja uudet kujeet ruokalistalla, taas elää toivo! Inhoan ruoan heittämistä pois ja hävikki onkin pienentynyt huomattavasti, kun kauppakertoja on vain vähän ja lista tarkkaan suunniteltu. Tämän takia myös papan maanantain lounas on aina kokoelma ylijäämiä ja tämän takia aina hyvin mielenkiintoinen töihin vietävä. Tänään mukaan taisi lähteä kanakastiketta ja riisiä, pala pizzaa, yksi maustamaton jogurtti ja pätkiskuppikakku.
Minun viikottaiset listat eivät jää vain ruokalistoihin, vaan minulla on viikkosuunnitelma, joka jakautuu myös päiväsuunnitelmiin. Nyt viimeistään suurin osa pitää minua hulluna, tiedän. Viikkosuunnitelmassa lukee kotihommat, kouluhommat, yhdistyshommat, muut menot jne. mitä tulevan pitää ja nämä sitten ripottelen päiville ja jokainen päivä kulkee vielä aamusta iltaan ja tehtävät järjestyksessä päivän mukaisesti. Esimerkiksi tänään minulla lukee ” pyykit pyörimään, ulos lasten kanssa ja vie samalla matot ulos lumihankipyöräytyksen kautta, pyykit kuivumaan, lapset päiväunille, kirjoita blogia, tee ruoka, kauppaan, matot sisälle ja loppuilta koulua”. Ja lapset, he ovat tosi innoissaan mukana näissä kaikissa (paitsi näissä kirjoitushommissa jotka ajoittuvat heidän uniaikaan). Ja nyt sitten loputkin pitävät minua hulluna. Ei se mitään, tiedän herättäväni huvitusta monessakin asiassa :). Mutta päivät menee mukavasti kun on listalla tekemistä ja touhua, vaikka olisi pelkästään kotonakin. Eiliselle en ollut kirjoittanut mitään tekemistä kotona olo ajalle, että voisin vain vaikka olla. Kitisin kun pikkulapsi papalle menemään, että minulla on niin kamalan tylsää. Lopuksi päädyin siivoamaan keittiön kaappeja, lasten ”avustuksella” tietenkin. Ja olin taas iloinen.
Ei muuta kuin ”peace out” – kuten tyttäreni tykkää ihmisille huudella käsi pystyssä rauhan merkkiä hakien! 🙂
arjen apu, arkiruoka, listat, perhe, perhearki, rutiinit, satutanssi